Kausi 2023-2024 päättyi juhlaan!!!

Olipahan kausi.

Alkukesästä, kun alettiin valmistautumaan tulevaan kauteen, tiedettiin, että työtä on paljon joka saralla. Ja töitä on paljon tehtykin. Yksi isommista hommista oli saada talouspuoli kuntoon ja takasin plussalle tai alkuun edes nollille. Siinä meidän joukkueenjohtaja Jani ja rahastonhoitaja Annukka mainiosti onnistuikin. Se, että talous on paremmalla tolalla kantaa luonnollisesti myös joukkuetta paremmin ja toiminnan pyörittäminen on ylipäätänsä mahdollista. Tässä välissä menee tietenkin kiitokset myös kaikille meidän yhteistyökumppaneillemme. Ilman teidän rahallista tukeanne tämä toiminta ei olisi mahdollista ja sitä tukea tarvitaan myös jatkossa. Myös pelaajilla oli kova työ edessään. Poikkeuksellisesti treenikausi alkoi jo kesällä ja mielestäni se tuotti tulosta ja näkyi kentällä kevään peleissä. Ei loppunut liike eikä painanut jalka, vaikka kovia pelejä oli tiuhaan tahtiin. Peruskuntokausihan aloitettiin kesäkuun 6. päivä. Siitä käytännössä alkoi matka, joka päättyi viime lauantaina voitolliseen pronssipeliin.

Matkan varrelle mahtui paljon tapahtumia. Oli ylä- ja alamäkiä, voittoja ja tappioita, onnistumisia ja epäonnistumisia, iloa ja surua. Runkosarjaa pelattiin 15 ottelua, näistä voitot kerättiin vain 5 ottelusta ja tappioita kertyi valitettavan paljon. Onneksi sarjajärjestelmä on anteeksi antava ja antaa kaikille mahdollisuuden parantaa peliä kevättä kohden. Kausi ei silti alkanut huonosti, 4 niukkaa tappiota antoi edelleen uskoa omaan tekemiseen ja tason riittävyyteen. Käytännössä koko runkosarjaan ei tullut kuin muutama isompi lukuinen tappio, ne pelit menivät meiltä täysin penkin alle. Muutenkin pelattiin paljon pelejä, joissa se oma tekeminen ei löytänyt uomiaan ja ei oikein saatu kiinni siitä omasta jutusta, siitä meidän omasta hyvästä tekemisestä, jota aina treeneissä kuitenkin oli havaittavissa. Välillä hakattiin päätä seinään ja lujasti, tehden itse omasta pelaamisesta hankalaa. Ei uskottu omiin juttuihin ja pelaaminen jäi ihan puhtaasti vajaaksi. Siitä johtui useampi tappio tällä kaudella. Runkosarjan loppu menikin huomattavasti paremmissa merkeissä ja kentällä alkoi jo pilkahtelemaan merkkejä siitä paremmasta.

Runkosarja kun tuli päätökseen ja alkoi ne niin sanotut tosipelit, tunnelma ja luotto kopissa oli kova. Kentälliset oli vakiintuneet ja yhteispeli oli kohdillaan. Syötöt alkoivat treenien lisäksi napsahtelemaan kohdilleen myös peleissä. Puolustuspelaamisesta oli myös tullut varmempaa. Kahteen suuntaan mentiin viisikkona, hyökättiin ja puolustettiin yhdessä. Toki muutamia virheitä välillä sattui, mutta niin vain joskus käy. Puolivälieräsarja Kittilää vastaan oli ensimmäinen ja ehkä myös se tärkein suunnannäyttäjä meille. Kahdella voitolla aukeaisi tie mitalipeleihin, joissa Sodankylän Pallon edustusjoukkue on nähty viimeksi kaudella 08-09 (jolloin tuli mestaruus), kun taas kahdella tappiolla koko kausi saisi surkeimman mahdollisen päätöksen, niin kuin monena muunakin kautena aiemmin. Tähän sarjaan lähdettiin äärimmäisen valmiina ja huippuunsa viritettynä. Näytöt kentällä oli mahtavia ja oli hienoa katsoa, kuinka joukkue pelasi niin hyvin ja vahvana yhdessä. Kahden voitollisen pelin jälkeen tie mitalipeleihin oli auki ja suunta oli eteenpäin. Seuraava vastus, edellisen kauden mestari Kuru Hockey tiedettiin kovaksi, mutta usko omaan tekemiseen ja pelaamiseen oli kovaa. Vaikka se sarja päättyikin kahteen tappioon ja maaliero oli mitä oli, olisi meillä silti ollut omat mahdollisuudet kääntää niitäkin pelejä itsellemme. Valitettavasti niin ei käynyt ja pienet virheet ja vastustajan äärimmäinen tehokkuus käänsi sarjan. Pettymys oli kova. Kukaan ei ollut omaan pelaamiseen tyytyväinen ja kaikilla oli tunne, että ehkä jäi vähän piippuun oma tekeminen.

Kevään kiekossa katse oli kuitenkin käännettävä hyvin nopeasti eteenpäin, niin teimme myös me. Tiedettiin, että se hyvä pelaaminen onnistuu ja että tästä ei voi kuin parantaa. Pronssiotteluun vastaan luisteleva Yläkemijoen Kiekko tiedettiin yhtä kovaksi joukkueeksi. Heitä vastaan pelattiin kauden mittaan tasaisesti ja tasaisuutta oli luvassa myös kauden viimeiseen otatukseen. Ottelu olikin alusta loppuun juuri sitä, lopulta jatkoajalle venynyt peli päättyi meidän eduksemme. Uskallan sanoa, että me ansaitsimme sen. Se työmäärä mitä kentälle jätettiin, oli kova, kovempi kuin vastustajalla. Kiitos YKI:lle jännittävästä ja tiukasta pronssitaistelusta. Olisipa kaikki pelit aina yhtä tiukkoja ja jännittäviä. Kiitos tässä vaiheessa myös Ivalon Tunturi-Kiekko, Kittilän Palloseura, Rollon Pojat sekä Kuru Hockey. Ilman muita joukkueita näitä pelejä ei pelattaisi ja me fanit ja pelaajat ei niistä päästäisi nauttimaan.

Nyt kun kausi on käytännössä summattu, haluan nostaa esille kaikki ne taustahenkilöt, jotka ovat tehneet äärettömän kovaa ja suurelle yleisölle enimmäkseen näkymätöntä työtä. Työtä, jota tehdään rakkaudesta lajiin ja rakkaudesta joukkueeseen. Työtä, josta ei palkkaa makseta, mutta silti sitä on tehtävä, että pelaaminen on edes mahdollista. Alkuun haluan kiittää valmentajia, Markus ja Hattis. Kova työ alkoi kesäkuussa ja sitä kovaa työtä jatkui läpi kauden. Paljon oli hommaa, kun treenejä pyöritettiin 3 kertaa viikossa. Valmennukseen saatiin marraskuussa mahtava vahvistus, kun entinen taitoluistelija, sukujuuret Sodankylässä omaava Emma Pätsi saatiin kerta viikkoon vetämään luisteluvalmennusta. Kiitos Emma myös sinulle, teit tosi hyvää työtä ja se näkyi myös peleissä.

Sosiaalinen media ja tämä teksti tässä, sen takaa löydän itseni eli Markon. En tiedä onko soveliasta kiittää itseään, mutta teen sen silti. Toinen kausi tässä tehtävässä ja nautin edelleen. Joitain asioita olisi voinut tehdä paremmin, mutta pääpiirteittäin sain homman hoidettua.

Sitten arvoisat huoltajat, miten pelaaminen onnistuukaan ilman kunnon huoltajia. Voin sanoa, että hyvin hankalasti. Saku on tehnyt todella pitkän uran SoPa:n huoltajana ja teki tälläkin kaudella isosti töitä pelaajien ja joukkueen eteen. Kauden loppuun saatiin toiseksi huoltajaksi Tapani, hän tuli uutena remmiin ja otti tehtävän haltuun hienosti. Kiitos Saku ja Tapani ja kaikki muut, jotka on huoltajina kauden mittaan toimineet. Seuraava henkilö, jonka haluan nostaa esille, on meidän huippumahtava fysioterapeutti Laura. Kuinka monta pelaajaa enemmän meillä olisikaan ollut kauden mittaan ulkona kokoonpanosta ilman Lauran ammattitaitoa ja panostusta. Kinesioteippiä on kulunut sekä kehoja huollettu ja palauteltu loukkaantumisista. Kiitos Laura, huippu kova juttu oli, kun olit mukana. Rahasta oli puhe jo aiemminkin ja meidän rahastonhoitajamme Annukka teki priimaluokan työtä. Tilanne mistä kauteen lähettiin ei ollut helppo ja helmitaulun nappeja sai pyöritellä ja rahaliikenteestä huolehtia, että suunta kääntyi ja talous pysyi hallussa. Kiitos Annukka.

Seuraava henkilö ei sinänsä tarvitse esittelyä. Henkilö, jonka me kaikki on nähty (ja kuultu) hallilla. Oli se sitten koti- tai vierashalli, niin Susanna on siellä tällä kaudella ollut. Lisäksi Susanna teki paljon töitä taustalla ja näkyi myös kioskissa. Kiitos Susanna. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä meidän joukkueenjohtajamme Jani. Itsekään en vielä ennen tätä kautta tiennyt mitä kaikkea jääkiekon 3-divarin joukkueenjohtaja joutuu tekemään. Aivan käsittämätön määrä työtä. Pitää huolehtia niin monesta asiasta ja käyttää järjettömästi omaa aikaa sen eteen, että joukkue voi pelata viikonloppuisin. Sen lisäksi, että pyörität omaa yritystä ja olet perheenisä, niin panostuksesi on kova. Jani oli myös Annukan kanssa ne henkilöt, jotka hoitivat talouden kuntoon. Kiitos Jani, voin varmasti koko joukkueen puolesta sanoa, että ilman sinun panostasi ei tämä kausi olisi ollut edes mahdollinen.

KIITOS vielä kerran kaikille, jotka olivat mukana Sodankylän Pallon edustusjoukkueen kaudessa 2023–2024. Tämä matka kesti 10 kuukautta, kesäkuussa aloitettiin ja nyt ollaan maaliskuussa. Erilliset kiitokset vielä kaikkien meidän puolisoillemme ja perheille, jotka ovat tahdosta tai tahtomattaan eläneet mukana tässä kaudessa, ja tarpeen vaatiessa joustaneet ja luoneet meille mahdollisuuden pihistää hieman kotielämästä ja panostaa se tähän joukkueeseen. Taival oli pitkä, raskas ja hieno ja se tehtiin hienosti yhdessä!

Kiitos Sodankylä ja Sodankyläläisyleisö. Karkeasti laskettuna koko kauden aikana teitä näkyi New Boliden Areenalla 2315 henkeä. Sen lisäksi myös vieraspeleissä oli mukavasti kannatusta, varsinkin nyt keväällä pudotuspeleissä. Aivan loistavaa nähdä, että kiekko kiinnostaa. Toivottavasti näemme ensi kaudella vielä runsaammissa määrissä. Iso kiitos kuuluu myös jäämiehille, jotka hoitivat meille alustan missä pelata, kauden alussa oli toki pieniä ongelmia, mutta ne selvitettiin ja sen jälkeen homma toimikin mahtavasti.

Palataan ensi kaudella.